Musta surma, maksimipalkkalaki ja hupaisa kenkämuoti

Mustaksi surmaksi kutsuttu paiserutto oli julma englantilaisille ja sai aikaan merkittävää yhteiskunnallista myllerrystä, erityisesti vuosina 1348-1349. Tauti tappoi joka kolmannen tai joka toisen ihmisen kuningaskunnassa, keskittyen erityisesti köyhiin, joilla ei ollut mahdollisuuksia pysyä kaukana sairaista. Aikalaiskuvauksen mukaan tämä  pahuus oli niin suurta, etteivät edes rukoukset kyenneet sitä pysäyttämään.

Englannin väkiluku oli ruttoa edeltävinä vuosisatoina kasvanut voimakkaasti, mikä noina aikoina tarkoitti huonompien viljelysmaiden käyttöönottoa ja tätä kautta työn rajatuottavuuden laskua. Rutto tuhosi ihmisiä, ei maata, ja ruton jäljiltä työn rajatuottavuus oli merkittävästi aiempaa korkeammalla tasolla. Feodalistinen side ihmisen ja paikan välillä oli heikentynyt, kun jokaisessa kylässä oli tarvetta työntekijöille. Järjestyksistä syvimmätkin järkkyivät: toisinaan tarvittiin naisia tekemään miesten töitä.

Vallitseva järjestys tietenkin iski takaisin ainoalla mahdollisella keinolla: lainsäädännöllä ja siihen liittyvällä väkivallalla.


Ordinance of Labourers-niminen säädös hyväksyttiin parlamentissa 1349 ja siinä määrättiin, että työstä ei saanut maksaa enempää palkkaa kuin mitä siitä oli maksettu ennen kulkutautia. Ote hieman myöhemmän ajan oikeuskirjoista:

Thomas Tygow of Hale is a freelance roofer and he took at Hale from Hugh Skynner of Little Hale on various occasions in 1370 a daily wage of fourpence and his dinner, contrary to statute; excess 3s. 4d. 
William Deye is a freelance ploughman and took from Gilbert Deye at Ingoldsby on 2 December 1370 3d and food, and did this for the rest of the week, and received the same from others in the following year; excess; 12d. 
John Couper, carpenter, refused  to work by the day in order to earn excessive money, and he took a lump sum from William Bourton of Sudbrooke; excess estimated to be 2s.

Ilmeisesti näiden lakien pääasiallinen seuraus oli enemmänkin yhteiskunnan alakerroksen vieraantuminen esivallasta (ajoittaisten julmien rangaistusten seurauksena) pikemmin kuin yleisten palkkojen nousun estäminen.

Rutto ei kolhinut ainoastaan ylempien kerrosten kukkaroita, vaan myös sen identiteettiä. Parlamentti hyväksyi lukuisia lakeja ja säädöksiä, joiden tarkoitus oli kontrolloida sitä, miten sai syödä ja pukeutua. Palvelijan vaimo ei saanut käyttää yli yhden shillingin arvoisia huntuja. Talonpojan vaimo ei saanut ostaa silkkihuntuja ja maanviljelystyöläiset eivät saaneet käyttää kangasta, jonka arvo oli enemmän kuin 12 penniä jaardilta. Selvin merkki siitä, että tässä oli kyse ylempien luokkien identiteetistä oli säädös siitä työväen kenkien kärkien pituus oli rajoitettu korkeintaan kahteen tuumaan. Myös säädettiin, että päivällisellä tai lounaalla alemmt luokat saivat nauttia vain kaksi ruokalajia.

Tässä Vice-lehden näkemys siitä, millaista oli olla mies, joka sai vapaasti valita kenkiensä kärkien pituuden.


Englantilainen runoilija John Gower kuvasi aikaansa 1300-luvun lopussa:

The world is changed and overthrown
That it is well-nigh upside down
Compared with days of long ago.

Tämä muutos ja kumous tulisi jatkumaan vielä pitkään. Ajatus siitä, että se mitä ihminen ansaitsee saada ei riipu siitä, keitä hänen vanhempansa olivat vaan siitä, mihin maahan hän on syntynyt ja kuinka paljon arvoa hän tuottaa muille työllään ja pääomallaan, juurtui hitaasti.

[Tämä perjantaiaamun historiapläjäys ammentaa Peter Ackroydin mainiosta Foundation: The History of England Volume 1-teoksesta niin paljon, että sitä voisi sanoa referaatiksi muutamasta sivusta tuossa kirjassa.]

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto