Hyperinflaatio ja tarve rahalle

Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjassa esitellään hyperinflaatio julkisen talouden budjettirajoitteen kautta:

$$G = T + \triangle B + \triangle M$$

Valtio tarvitsee menoihinsa euroja, ja se voi hankkia euroja kolmella tavalla: verottamalla, lainaamalla tai painamalla. Miten yllä olevan yhtälön kautta voi lähteä ymmärtämään hyperinflaatioita? Tiedämme, että rahan määrän muutosten ja inflaation välillä on hyvin korkea korrelaatio korkeilla inflaatiotasoilla, joten on lähdettävä liikkeelle oikean puolen viimeisestä termistä. Mikä saa aikaan sen, että rahan määrä kasvaa voimakkaasti?

Kuten oppikirjassa korostetaan, hyperinflaatio on poikkeusolojen ilmiö. Tyypillisesti nuo poikkeusolot liittyvät sotaan, valtion kamppailuun olemassaolostaan. Vaikka hintakehitys Yhdysvalloissa sisällissodan aikana jäi melko kauas hyperinflaatiosta - hintataso nousi noin 60 % 1862-1865 - tuo aikakausi tuotti mainion oikean elämän esimerkin yllä olevan yhtälön havainnollistamiseksi.

Ns. legal tender-jutuissa Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi, ettei sisällissodan aikana liikkeelle laskettu paperiraha ollut perustuslain vastainen. William Strong esitti oikeuden enemmistön kannan vuoden 1871 päätöksissä (Knox v Lee ja Parker v Davis). Koko puheenvuoro, joka löytyy esim. täältä, on lukemisen arvoinen. Palataan kuitenkin yllä olevaan yhtälöön. Miksi rahan määrää piti kasvattaa?

Sisällissota loi suuren tarpeen kasvattaa julkisia menoja (piti kasvattaa G:tä yhtälön vasemmalla puolella):

[the Civil War] demanded the equipment and support of large armies and navies, and the employment of money to an extent beyond the capacity of all ordinary sources of supply.

Kuten edeltävän sitaatin loppu jo hieman paljastaakin, verotuloja ei tihkunut ja velanoton kanssa tulivat rajat vastaan (ei voitu tasapainottaa yhtälöä kasvattamalla T:tä tai $\triangle B$:tä):

Meanwhile the public treasury was nearly empty, and the credit of the government, if not stretched to its utmost tension, had become nearly exhausted...Foreign credit we had none. 
Taxation was inadequate to pay even the interest on the debt already incurred, and it was impossible to await the income of additional taxes.

Nämä seikat huomioonottaen katsottiin tarpeelliseksi painaa rahaa (yhtälö tasapainotettiin kasvattamalla $\triangle M$:ää).

It was at such a time and in such circumstances that Congress was called upon to devise means for maintaining the army and navy, for securing the large supplies of money needed, and, indeed, for the preservation of the government created by the Constitution. It was at such a time and in such an emergency that the legal tender acts were passed. 

Se mitä yhtälössä ei näy on se, että yleisön on oltava valmis ottamaan vastaan valtion liikkeellelaskemaa rahaa. Tähän korkeimman oikeuden mielestä sen siunaamat lait pyrkivät:

We have said that the credit of the government had been tried to its utmost endurance. Every new issue of notes which had nothing more to rest upon than government credit, must have paralyzed it more and more, and rendered it increasingly difficult to keep the army in the field, or the navy afloat. It is an historical fact that many persons and institutions refused to receive and pay those notes that had been issued, and even the head of the treasury represented to Congress the necessity of making the new issues legal tenders, or rather, declared it impossible to avoid the necessity. The vast body of men in the military service was composed of citizens who had left their farms, their workshops, and their business with families and debts to be provided for. The government could not pay them with ordinary treasury notes, nor could they discharge their debts with such a currency. Something more was needed, something that had all the uses of money. And as no one could be compelled to take common treasury notes in payment of debts, and as the prospect of ultimate redemption was remote and contingent, it is not too much to say that they must have depreciated in the market long before the war closed, as did the currency of the Confederate States. Making the notes legal tenders gave them a new use, and it needs no argument to show that the value of things is in proportion to the uses to which they may be applied.

Taloustieteen opettaminen on paljolti tarinankerrontaa yhtälöiden ympärille. Alussa esitetty yhtälö sopii hyvin perusoppikirjaan: se on yksinkertainen ja sen kautta voi kertoa tarinaa tutusta ja tärkeästä taloudellisesta ilmiöstä.

2 kommenttia:

Touko Apajalahti kirjoitti...

Perry G Mehrlingin Economics of Money and Bankingin aihetta käsitelleessä luennossa oli tällainen huomio: "Young makes a big point of how expensive it was to finance the war in this way. The legal tenders bought only 50 cents worth of gold during the war but were redeemed at par afterward. It would have been much cheaper if we could have financed the war by issuing bonds. (We also could have avoided the politically and economically damaging effects of shifts of wealth between creditors and debtors caused by inflation and then deflation.) In this respect, civil war finance compares unfavorably to the finance of WWI and WWII. In each case, the government once again used the money and credit system maximally to finance its operations, but in each succeeding case the system was more developed than in the last. Thus in each succeeding case the system not only provided more finance but also did so without so much inflation."

Allan Seuri kirjoitti...

Oi, kiitos hyvästä kommentista! Täähän tekee tarinasta vain jännemmän.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto