ALV ja pienituloiset: konkretialla eteenpäin

VATTin tutkimusjohtaja Essi Eerola lausui viisaasti verotuksen uudistamisesta jo vuosi sitten HS:n haastattelussa:

Eerola ei pidä kokonaiskuvaa aivan yhtä synkkänä. Hän ymmärtää, etteivät monet ekonomistien suosituksista ole poliittisesti helppoja. Esimerkkinä Eerola mainitse alennetut arvonlisäverokannat. Lähes kaikki taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että niistä pitäisi päästä eroon. Alennetut verokannat hyödyttävät hyvätuloisia muita enemmän. Ruoan tai joukkoliikenteen kireämpi verotus olisi tehokkaampaa kompensoida pienituloisille kohdistetuilla tulonsiirroilla. 
”Voi kuitenkin hyvin kuvitella, että poliittisessa päätöksenteossa vain osa tästä argumentista säilyy ja päädytään poistamaan vain ne alennetut alv-kannat. Tällöin pienituloiset kärsisivät”, Eerola sanoo. 
”Sen takia voi olla, ettei tutkimukseen perustuvia argumentteja oteta aina sinällään. Jos uskotaan, ettei kokonaisuus pysy kasassa, ei asiaa haluta avata lainkaan.”

Tämä on nähdäkseni tyypillinen tilanne politiikassa. Voittava paketti olisi olemassa, mutta sitä ei toteuteta, koska paketit ovat vaikeampia kasata ja pitää koossa kuin yksittäiset palikat.

Minulla on radikaali ehdotus.

Sen sijaan, että taloustieteilijät vain sanoisivat, että voittava paketti on periaatteessa olemassa, he laatisivat tällaisen paketin ja näyttäisivät, että se todellakin on voittava paketti. Vaivannäköä se ehkä vaatii, mutta ei sen pitäisi olla mahdotonta.

Kulutustutkimusaineistoon (ja tulonjakotilastoon, luonnollisesti) linkitetyn SISU-mikrosimulointimallin avulla tällaisen voittavan paketin voisi nähdäkseni laatia. Nostetaan ruuan arvonlisäverotus (ml. ravintolat) 14 prosentista 24 prosenttiin, oletetaan että hinnat nousevat vastaavasti ja katsotaan, miten eri kotitalouksien reaalitulot laskevat. Sitten säädetään verovähennyksiä ja tarvittaessa muita sosiaaliturva- ja verojärjestelmän parametreja niin, että "pienituloisten" verotus ei kiristy.

Toki tämän jälkeenkin voisi sanoa, että elintarvike- ja ravintolayrittäjät kärsivät (koska he todellisuudessa maksavat osan verosta), ja että ei-pienituloiset kärsisivät. Voisin kuitenkin kuvitella, että tässä vaiheessa oltaisiin jo vähän lähempänä tasa-arvoisempaa ja tehokkaampaa verojärjestelmää.

En tiedä, miksi tällaista ei voisi tehdä, tai miksi tällaista ei ole vielä tehty. Voi toki olla, että osoittautuisi, että voittavaa pakettia ei ole olemassa ja ainoa mitä jäisi käteen olisi lisää nöyryyttä ekonomisteille. Mutta ei kai sekään huono olisi.

Lisäys: ks. keskustelu Twitterissä. Ehkä tulevaisuudessa.

2 kommenttia:

Essi Eerola kirjoitti...

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, vaikken olekaan ihan varma, mitä tarkoitat ”voittavalla paketilla”. Jos tavoitteena on etsiä alennettujen alv-kantojen poistamisen ja vero- ja etuusjärjestelmän muutoksen yhdistelmää, jossa ”pienituloisten” verotus ei kiristy, paketteja varmasti löytyy. Tässä(kin) veropohdinnassa johtotähtenä voi käyttää IFS:n Mirrlees Review –raporttia. Raportin kulutusverotusta koskevassa osassa (https://goo.gl/1XD4mI) tarkastellaan ensin alennettuja verokantoja ja todetaan:

”Experience also shows, however, that moving towards a uniform VAT rate structure is not easy once differentiation has been admitted (though there are some success stories: the Slovak Republic, for instance, unified its two distinct VAT rates in 2004). What will evidently be needed, to overcome distributional concerns, is the packaging of movement to uniformity with other reforms intended to neutralize the equity impact (just as in the Slovak Republic the VAT reform was part of a much wider package, including increased generosity of in-work support).”

Tämän jälkeen raportissa tehdään reformitarkastelu, jossa alennetut kannat poistetaan ja muutos yhdistetään erilaisiin pienituloisille kohdistuviin vero- ja etuusmuutoksiin. Analyysissa käytetään IFS:n mikrosimulointimallia (TAXBEN). Vaikka raportissa korostetaan, että tehty harjoitus on vain suuntaa-antava ja jos asiaa tosissaan miettisi, monet asiat pitäisi tehdä huolellisemmin:

“The key point, however, is that it is not difficult to find ways of compensating the losers from VAT rate unification, arriving at a package of reforms that improve both the progressivity and efficiency (including in terms of administration and compliance) of the overall tax system—and in the process provide revenue that could finance further desirable reforms.”

Tämä johtopäätös ei tietenkään ole vielä sama kuin konkreettisen “voittavan paketin” löytäminen, jos paketilla tarkoitetaan sitä, että kaikkien hyvinvointi kasvaa. On kuitenkin tärkeää huomata se, että vaikka mikrosimulointiin perustuva analyysi onkin hyödyllistä, staattisessa mikrosimulointimaailmassa verotuloneutraali reformi ei voi parantaa kaikkien tilannetta: Jos yhden verotus kevenee, jonkun toisen verotuksen on pakko kiristyä.

Oikean ”kaikki voittaa” -paketin täytyy tehdä verojärjestelmästä tehokkaampi esim. pienentämällä haitallisia käyttäytymisvaikutuksia, vähentämällä yrityksille tai verohallinnolle aiheutuvia suoria kustannuksia tai ohjaamalla edunvalvontaan käytettyjä voimavaroja tuottavaan toimintaan. Nämä kaikki vaikutukset ovat väistämättä mikrosimulointimaailman ulkopuolella.

Alennettujen ALV-kantojen lisäksi kiinnostava juttu on se, että nykyisin noin 40 prosenttia kokonaiskulutuksesta (esim. koulutus- sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelut) on arvolisäveropohjan ulkopuolella. Niille, jotka tosissaan haluaisivat analysoida siirtymää kohti yhtenäistä arvonlisäverotusta, aiheuttaakin harmaita hiuksia se, että veropohjan laajentamiseen liittyisi hankalia teknisiä yksityiskohtia. Ja sitä rajoittaa EU-direktiivi. (Lisää pohdintaa tästä asiasta löytyy mm. VATT:n raportista (https://goo.gl/jxGdVc) parin vuoden takaa.)

Allan Seuri kirjoitti...

Moi Essi,

kiitos mahtavasta kommentista! Ja hyvistä viitteistä.

Hyvä huomio, että staattisessa mikrosimuloinnissa kaikki eivät voi koskaan voittaa (budjettineutraalissa uudistuksessa). Kakku pysyy samankokoisena, sitä vain jaetaan eri tavalla.

Tekstissä voittavalla paketilla tarkoitettiin vain pakettia, jossa pienituloiset voittaisivat ja joka, pakettina, voisi voittaa siinä mielessä että huomioituaan tämän alv-kantojen yhtenäistämisen vastustamisen pääargumentin voisi mennä läpi. Eli siis: tekstin ilmaisussa voittava paketti ei ole paketti, jossa kaikki voittavat. Sellainen paketti, jossa kaikki voittavat, olisi tosiaan vaikeampi arvioida ja laatia, ja tämän tekstin ehdotus oli kovin paljon vaatimattomampi!

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto